tiistai 9. lokakuuta 2012

Sienirisotto

Risotolla pirteä kuorrutus.
Olen jo monta viikkoa halunnut mennä sienimetsään ja oikeasti saada saalista. Vihdoin viikonloppuna se tapahtui: metsästä tarttui mukaan lähes muovipussillinen suppilovahveroita!

Kuusen juurelta.
No nyt kokeneet sienestäjät nauravat partaansa; että ihan suppilovahveroita. Kyllä vain, se on lähes ainut sieni"rotu", jonka uskallan metsästä rahdata, ilman että pelkään kuolevani hermomyrkytykseen saaliin syötyäni. Löysin myös muutaman kanttarellin, jotka kuitenkin heitin pois. Eihän niistä voi olla täysin varma. Opettelen uusia sienilajeja sitten ensi vuonna.

Iloitsin sienistä risotollisen verran, johon hain inspiraatiota täältä. Loput suppiloista kuivasin, jotta voin iloita niistä myöhemminkin.

Risoton teossa on tavallaan kolme vaihetta. Ensin paistetaan sienet, tämän jälkeen riisiin imeytetään neste ja lopuksi kaikki ainekset yhdistetään.

Sienet luovuttavat valtavasti nestettä
(ja höyryä kameran linssiin).
Risottoriisi on hauskan pyöreää.
(kuvat otetaan pikkurilli pystyssä)
Riisiä paistetaan sipulin kanssa.
Nestettä lisätään kauhallinen kerrallaan.

Kermaista ilman kermaa.

Suppilovahverorisotto (4:lle)

  • 1 - 2  litraa sieniä (muutkin maukkaat sienet sopivat tähän ruokaan)
  • 2 rkl oliiiviöljyä
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 5 rkl voita
  • 1 sipuli
  • 3 dl risottoriisiä
  • 1 litra kana/kasvislientä
  • puolikkaan (luomu)sitruunan kuori ja mehu
  • n. 1 dl parmesaanijuustoa
  • reilu kourallinen hienoksi silputtua tuoretta basilikaa
  • (suolaa ja pippuria tarpeen mukaan)
  • (tarjoiluun puolikkaita kirsikkatomaatteja, basilikan lehtiä)

Kuumenna pannu tai kattila. Laita siihen oliiviöljyä ja hienonnetut valkosipulit. Älä anna niiden palaa. Lisää valkosipulien sekaan sienet. Sienistä lähtee reilusti nestettä, mutta ole kärsivällinen, reilun odottelun ja paistelun jälkeen pannulla on enää sienet, ei sienikeittoa. Kun neste on haihtunut, paistele sieniä hetken ja ota ne pois pannulta erilliseen astiaan.

Lisää pannulle 2 rkl voita ja kuullota siinä sipuleita muutama minuutti. Lisää pannulle riisit, paista niitä minuutin verran. Kauho pannulle noin 2 dl kana/kasvislientä ja sekoittele riisiä, kunnes neste on imeytynyt. Toistele tätä vaihetta, kunnes kaikki neste on käytetty ja risotto on kermaista. Tähän vaiheeseen menee noin puoli tuntia.

Lisää risottoon paistetut sienet, parmesaani, basilika, sitruunankuori, sitruunan mehu, 3 rkl voita ja tarpeen mukaan suolaa (ei luultavasti tarvitse) ja pippuria. Tarjoile heti. Kirsikkatomaatit tuovat ruokaan mukavan lisän.


Suosittelen tekemään tupla-annoksen, sillä tätä haluaa lisää.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Juustoista punajuuripaistosta ja suppilovahverokastiketta

Kauden herkkuja
(kuvaaja pääsi kuvaan)
Nyt on sienten parasta aikaa. Metsät pullistelevat suppilovahveroita (ja todistamattomasti myös muita sieniä). Poimin omat sieneni suoraan torilta ja yhdistin simppelin sienikastikkeen hieman monimutkaisempaan punajuurireseptiin, joka saa makunsa juustosta ja basilikasta.

En ole täysin varma, mitä kulinaristit sanoisivat näiden makujen yhteensopivuudesta, mutta mielestäni ruoka maistui ihanalle. Ja vaikka vatsa oli jo ihan täysi, ei santsilautanen tuntunut lainkaan pahalta ajatukselta.
Punajuuria saa nyt kaupasta edullisesti.
Sieniretki torille tuotti tulosta.
Ruoka on melko edullinen (sienet ja punajuuret), mutta juustot nostavat sen hintaa tuntuvasti. Onneksi kiltti kaupantäti leikkasi minulle pecorino -juustosta pienemmän palan jolloin minun ei tarvinnut ostaa ylimääräistä, eikä hinta enää tuntunut niin tähtitieteelliseltä tässä neljänkympin kilohintaan myytävässä palassa. Ruokaan voi käyttää myös halvempia vaihtoehtoja. Pecorino Romano -juuston tilalla voi käyttää parmesaania (vaikka valmiina pussista) ja ricottajuustonkin sijasta voi varmasti käyttää tuorejuustoa.

Ruuantekoon innoitti tämä resepti, jonka rinnalle kehittelin nopean sienikastikkeen. 


Tehdään punajuurille kastike/gratiini.
Valmiina uuniin

Punajuuri ui juustossa.
Kaveriksi sienikastike.

Pecorino-punajuuret

  • reilu kilo punajuuria (n. 5 reilunkokoista punajuurta)
  • suolaa
  • vettä

  • puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
  • 2 dl ricotta-juustoa
  • valkosipulinkynsi
  • n. 1 dl hienoksi pilkottua tuoretta basilikaa
  • reilu 0,5 dl raastettua Pecorino Romano -juustoa
  • mustapippuria
  • suolaa

Kuori punajuuret ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi ja laita punajuuret sinne pariksi minuutiksi. Punajuurten tulee olla hieman pehmenneitä, kuitenkin kiinteitä. Valuta punajuuret ja laske niiden päälle jääkylmää vettä. Voit hieman kuivata niitä talouspaperilla. Laita punajuuret kulhoon ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu.

Sekoita ricotta, hienonnettu valkosipulinkynsi, raastettu pecorino, sitruunan kuori, hienonnetut basilikanlehdet, suola ja pippuri kulhossa.

Lado pienehköön uunivuokaan pohjalle kerros punajuuria, jonka päälle kerros ricottajuustoseosta. Kasaa kerroksia päällekkäin, ylimmäiseksi juustoseos. Raasta päälle vielä hieman pecorinojuustoa ja laita vuoka uuniin 175-asteeseen noin puoleksi tunniksi, tai siihen asti, kunnes punajuuret ovat pehmenneet ja juusto on sulanut.

Suppilovahverokastike

  • puoli litraa - litra suppilovahveroita
  • 2 rkl voita
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • muutama hienonnettu lehti basilikaa
  • suolaa
  • pippuria
Kuumenna pannu ja laita sienet siihen. Pienennä lämpöä hieman. Anna sienistä haihtua nesteet, ennen kuin laitat mitään muuta pannulle. Lisää pannulle voi ja sitruunamehu ja sekoittele hieman. Lisää vielä kerma, suola, pippuri ja lopuksi basilika ja kastike on valmis tarjoiltavaksi.



maanantai 24. syyskuuta 2012

Mustapapu-quinoarisottoa

Pikaruokaa

Tänään ruuanlaitto sujui kiireessä tai ehkä enemmänkin nälässä. Olin jo kaupassa niin nälkäinen, että tuskin maltoin kävellä Hesburgerin ohi, ryntäämättä ensimmäisestä ovesta sisään.

Lisäksi olin jo aamulla päättänyt tekeväni ruokaa, joka koostuu useammasta vaiheesta ja jossa marinointikin kestää muutaman tunnin. Se päätös ei pitänyt. Vaihdoin reseptiä lennosta; etsin netin syövereistä reseptin, johon tulisi suunnilleen samoja aineita, kun mitä olin ostanut ja löysin tämän. En tietenkään malttanut pitäytyä ohjeessa, vaan tein oman pääni mukaan. Saattaa olla jo kyseenalaista, onko resepteissä samat ruuat.

Öljykastike

Kesäkurpitsojen kanssa paistuu valkosipulit.

Tällä kertaa en tehnyt minkäänlaisia alkuvalmisteluja ja se kaaos tuntui sielussa ja sotkussa; tein kymmentä asiaa yhtaikaa, joista mikään ei tuntunut onnistuvan. Ja samalla tietenkin keksin ruokaan uutta lisättävää. Tämä kuitenkin osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi reseptiksi nopeutensa ja herkullisuutensa ansiosta, joten tuloksena ei ole mikään "pannukakku" (heh heh)

Mustaa kultaa?
Paljon korianteria!

Quinoarisottoa (kahdelle tai kolmelle)



  • 2 dl quinoaa
  • 4 dl vettä/kasvislientä/kanalientä
  • 0,5 tl kurkumaa
  • (ripaus sahramia)

  • 2 rkl puristettua limen mehua
  • 2 tl hunajaa
  • 1 tl kuminansiemeniä (murskattuna tai kokonaisena)
  • puolikas chili (tai 1 tl chilijauhetta)
  • 1 tl hienonnettua inkivääriä
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä

  • 1 dl kypsiä, huuhdeltuja mustia papuja (laitoin tetrallisen, eli n. 300g)
  • puolikas kesäkurpitsa
  • (halutessa myös muita kasviksia, kuten paprikaa)
  • 1 - 2 kynttä valkosipulia
  • 0,5 dl tuoretta korianteria

Kuumenna kattila kuumaksi ja lisää siihen hieman oliiviöljyä. Paista huuhdeltua quinoaa öljyssä hetki (n. 1 min) ja lisää kattilaan vesi (tai kana/kasvisliemi). Vähennä lämpöä reilusti ja peitä kannella. Anna kypsyä n. 15 - 20 min. 

Poista kesäkurpitsasta siemenkota ja leikkaa kurpitsa pieniksi paloiksi. Kuumenna pannu ja lisää sille öljyä. Lisää pannuun kesäkurpitsa ja 1 - 2 valkosipulinkynttä, jotka on leikattu isoiksi paloiksi vaikka kuorineen (noin kolmeen osaan, niin että saat ne helposti eroteltua, kun kesäkurpitsat ovat kypsiä). Valkosipulien on tarkoitus vain antaa maukua kesäkurpitsoille ja ne käytetään myöhemmin. Siirrä paistetut kurpitsat sivuun odottamaan

Sekoita astiassa hunaja, limen mehu, kumina, suola, chili ja inkivääri. Poista nyt kesäkurpitsojen kanssa paistetut valkosipulit pannulta, poista niistä kuoret, pilko pieniksi ja lisää seokseen. (Voit käyttää myös kypsentämätöntä valkosipulia, jos haluat enemmän sen makua) Lisää sekaan ohuena nauhana oliiviöljy ja sekoita koko ajan vispilällä tai haarukalla. 

Kun quinoa on kypsää ja kattilasta on haihtunut neste, ripottele pinnalle kurkuma (ja sahrami). Sekoita.  Lisää kattilaan huuhdellut mustat pavut, kesäkurpitsa ja öljyinen kastike. Sekoita. Lisää joukkoon hienonnettu korianteri ja sekoita. Tarjoile heti. Ruuan seuraksi sopii hyvin esim. raejuusto.

Pavulla on quinoa-naama.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Thai-simpukkakeitto/wok


Thaikeitto-wokkia

Thai-ruoat ovat siitä ihania, että ne saavat makunsa itse raaka-ainesta, eikä mausteista, kuten esimerkiksi intialainen ruoka. Thaimaalaisruoan valmistelut vievät ikuisuuden kaikkine pilkkomisineen, mutta vievät vain hetken valmistaa. Ainekset pilkotaan pieniksi ja ne paistetaan kuumalla pannulla

Myös tämän ruoan valmistuksessa sai harjoittaa pilkkomiskättään tosissaan, mutta vaiva kannattaa. Keitto on raikasta ja siinä tosiaan maistuvat kaikki maut sulassa sovussa.


Tuoreet raaka-aineet
Alkuperäisessa ohjeessa, joka löytyy siis täältä, käytettiin kampasimpukoita, mutta ollessani rahaton, en sellaiseen raaskinut lähteä. Olen tehnyt tällä ohjeella ruokaa aiemminkin ja silloin käytin katkarapuja. Meinasin ottaa pakastekatkiksia kaupasta tänäänkin, mutta yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että sinisimpukat ovat puolet halvempia! Niitä siis. Miksei kukaan ole aiemmin tätä kertonut? 

Muuntelin reseptiä myös muiden ainesosien osalta hieman, sillä omassa Smarketissani ei kaikkein eksoottisimpia aineksia ole myynnissä. Omalla reseptilläni myös nestettä tulee ruokaan enemmän, joten tulos on enemmänkin keitto, kuin wokki.

Sinisimpukoissa on välillä ikävä hiekkainen purutuntuma, mutta jos sen suostuu sivuuttamaan, niin makunsa puolesta ne sopivat tähän ruokaan (ja kukkarolle) mainiosti.
Valmistelut: raastetta, paloja ja hakkelusta
Kun siis on pilkkonut kaiken valmiiksi, voikin aloittaa ruoan valmistuksen.

Simpukoita paistellaan valkosipulisessa öljyssä.

Kasvikset paistellaan ensin

Lopuksi wokkiin lisätään helpoiten muussaantuvat aineet.


Thaityylinen keitto/wok

  • 2 rkl kookosöljyä (myös oliiviöljy käy)
  • 4 kynttä valkosipulia
  • 150 - 250 g katkarapuja / sinisimpukoita
  • 1 sipuli
  • 1 - 2 paprikaa "julienneiksi" eli ohuiksi suikaleiksi pilkottuna
  • 2 - 4 tuoretta herkkusientä pilkottuna pieniksi paloiksi
  • 1 - 2 tuoretta chiliä
  • 400 g kookosmaitoa
  • 1 dl kanalientä / vettä
  • 2 rkl kalakastiketta
  • 1 limen mehu
  • 1 rkl ruokosokeria
  • 400 g mungpavunituja (säilykkeenä tai tuoreena)
  • puolikas pieni kiinankaali
  • reilu kourallinen tuoretta korianteria tai basilikaa

Kuumenna puolet kookosöljystä wokissa tai isolla pannulla. Pannu saa olla oikein kuuma. Lisää puolet valkosipulista ja anna hieman ruskistua. Poista valkosipulit öljystä ja paistele simpukoita (tai katkarapuja) hetki (1 - 2 min) öljyssä. Poista simpukat wokista ja kuivaa pannu paperilla.

Lisää jäjellä oleva 1 rkl kookosöljyä pannulle ja lisää wokkiin loput valkosipulista, sipuli, chili, herkkusienet ja paprika ja paistele niitä hetki (pari minuuttia).

Lisää wokkiin kookosmaito, kanaliemi, kalakastike, limen mehu ja sokeri. Sekoittele ja anna kiehahtaa. (Tässä vaiheessa annan keitoksen hetken kiehua kasaan, mutta se ei ole välttämätöntä)

Lisää wokkiin simpukat ja pienennä lämpöä. Lisää myös paistetut valkosipulit, pavunidut, kiinankaali ja korianteri / basilika.

Kääntele ruoka sekaisin.

Tarjoa sellaisenaan tai esim. riisin kanssa

Valmista!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Linssipataa... taas

Kylmän päivän jälkeen tulisuutta kehiin.
Selaillessani reseptejä netissä, nälän jo kovasti kurniessa vatsanpohjassa, huomasin huomioni kiinnittyvän aina vain tiukemmin yhteen reseptiin: linssipataan. Kaavittuani jämät aikaisemmasta padasta, laitoin uuden linssipadan tulille, mutta aivan erilaisen tietenkin.

Olen rämpinyt koko päivän märässä metsässä ohjaamassa opiskelijalaumoja, joten pieni mielikuvituksettomuus sallittakoon lautasella. Hieman tulinen ja lohduttava mössö on juuri sitä mitä tarvitsen, kun sateen kastelemat vaatteet vielä palelluttavat ylläni.

Ohje löytyy tästä osoitteesta. Tässä siis linssipataa Dal Makhni

Ruuan pohja
Ja täyte

Ainekset

  • 150 g punaisia tai mustia linssejä
  • vettä 
  • suolaa

  • 3 rkl voita (tai ghee:tä)
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 0,5 tl kurkumaa
  • 2 hienonnettua chiliä tai 2-3 tl chilijauhetta
  • 1 sipuli
  • 400g paseerattua tomaattia
  • 1,5 tl hienonnettuja fenkolin siemeniä
  • 1,5 tl chilijauhetta
  • 0,5 tl inkiväärijauhetta tai 0,5 rkl inkivääriraastetta
  • 1 tl hienonnettuja kuminan siemeniä
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl currya
  • 1 dl vettä

  • 100 g voita
  • 50 ml kermaa (käytin 2 rkl ranskankermaa)
  • 0,5 tl chilijauhe
  • suolaa
  • pippuria

Ainekset on jaoteltu osiin siksi, että ne tulevat ruokaan eri aikoihin.

Kypsennä ensin linssit pakkauksen ohjeen mukaan ja siirrä kypsät linssit sivuun odottamaan.
Laita kuumalle pannulle voi, kurkuma, sipuli ja tuore chili ja sekoita.
Lisää pannulle valkosipuli, kumina, kaneli, inkivääri, chilijauhe, fenkoli ja sekoittele ainekset keskenään.
Anna sipulin pehmetä.
Lisää curry ja paseerattu tomaatti pannulle.
Lisää vesi ja linssit ja sekoita.
Anna kiehahtaa, jonka jälkeen laske lämpötilaa. Lisää chilijauhe, voi ja kerma. Anna porista hiljaisella lämmöllä ainakin 30 min.
Tarjoile.

Lisänä maustamatonta jukurttia

maanantai 10. syyskuuta 2012

Etiopialainen kouluun paluu eli linssipataa ayibin kera

Linssejä padassa
Olen ollut viime aikoina melko kiireinen, laiska ja köyhä. Ai miksikö? Siksi, että koulun syyslukukausi alkoi, eikä minulla ole ollut rahaa tehdä hyvää ruokaa, saati kiinnostusta tai aikaa kirjoittaa siitä. Ai mistäkö? No ei juuri mistään.

Olen varmasti syönyt ruokaa ja jopa tehnyt sitä, mutta en millään muista mitä se oli tai oliko se hyvää, joten julkiset ruokakikkailuni jatkuvat taas tästä eteenpäin.

Rahanpuutos aiheuttaa kouluelämäruokailuuni joitakin poikkeuksia ja muutoksia. Ensinnäkään en aio käyttää kouluruokalan palveluita. Vaikka ateria onkin suhteellisen halpa (n. 2,50), se aiheuttaa lompakolleni ikävää tyhjennystä ja vieläpä (anteeksi nyt vain) melko kurjasta ja huonolaatuisesta ruuasta. Toiseksi haluan vähentää lihankulutustani. En siksi, että eläimet on tosi söpöjä, tai en haluaisi niiden viimeisiä kuolonkorahduksia omalletunnolleni, vaan siksi että liha on kallista ja halpa liha huonolaatuista. (lisäksi eläimet pikkukopeissa syömässä halpoja viljakasoja kolkuttelee omaatuntoani hieman). Riistaa, lammasta ja luomulaatuista lihaa aion syödä silloin tällöin varojeni niin sallivan ja kalaa ja äyriäisiä syön, niitä tehdessä mieli.

Olen myös ajatellut vältellä talven ajan tuoreita (kalliita) kasviksia ja pitäytyä juureksissa, säilykkeissä ja pakastekasviksissa. Saa nähdä miten suunnitelmani pitävät.

Alkulätinöiden vaietessa on aika keskittyä ruokaan. Resepti on poimittu täältä ja sitä on hieman muokattu.

Etiopialaista linssipataa (Mesir Wat) ja Ayib-juustoa


Lisukejuusto

Ayib-juusto

  • purkki raejuustoa
  • sitruunan kuori
  • 3 rkl maustamatonta jukurttia
  • 1/4 tl suolaa
  • (1 rkl sitruunan mehua)
Laita raejuustot lävikköön ja huuhtele niitä kylmällä vedellä, kunnes jäljellä on enää "raejuustojyvät". Laita raejuusto kulhoon ja painele niitä talouspaperilla, kunnes niistä on irronnut mahdollisimman paljon kosteutta ja jyväset ovat murentuneet pienemmiksi. Minulla oli käytössä X-tra-juustoa, joka oli niin mössöistä, etten raaskinut tehdä tätä vaihetta, sillä siitä olisi mennyt valtavasti hukkaan.

Lisää raejuuston sekaan jukurtti, sitruunan kuori ja suolaa (ja sitruunan mehu) ja anna odottaa jääkaapissa tarjoiluun asti.

Makua tästä...

...ja tästä

Linssipadan ainekset

  • n. 4 dl punaisia linssejä
  • 1 dl soijarouhetta
  • 1 iso sipuli
  • 3 rkl voita
  • 2 rkl raastettua inkivääriä
  • 2 hienonnettua valkosipulinkynttä
  • 1 rkl tulista mausteseosta (itse laitoin puolet chilijauhetta ja puolet paprikajauhetta)
  • 1 tl kurkumajauhetta
  • 1 tl garam masalaa
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • suolaa
  • pippuria

Kuumenna pannu ja lisää sille voi ja sipuli. Anna ruskistua hetken (n. 3-5 min)

Lisää pannulle inkivääri ja valkosipuli ja paista noin 2 minuuttia.

Lisää mausteet (mausteseos, kurkuma, garam masala, suola, pippuri) ja tomaattipyre, huuhdellut linssit, soijarouhe ja vettä n. 8 dl.

Anna kiehahtaa ja sulje pannu kannella ja anna keitoksen hautua hiljaisella lämmöllä 20 minuuttia.

Ota kansi pois ja sekoita. Anna ruuan porista pannulla vielä ainakin 15 minuuttia ilman kantta, kunnes se on paksun puuromaista.

Tarjoa ayib-juuston kanssa.

Paistelua ennen kokoon keittämistä

Anna porista


Nauti

tiistai 28. elokuuta 2012

Luonnon kosmetiikkaa vai luonnonkosmetiikkaa?

Purkkisirkus

Suunnilleen samoihin aikoihin kun lopetin viljojen "käytön", kiinnostuin enemmänkin elämäntapojen muutoksesta. Minut valtasi sekopäinen halu ympäröidä itseni kaikella luonnonmukaisella. Ruuastani halusin tietenkin lisäaineetonta ja mahdollisimman vähän jalostettua, hiuksiani värjäsin vain hennalla ja pyykkini pesin pesupähkinöillä. Innostukseni vaihtelee kausittain, mutta luonnonkosmetiikka on tullut jäädäkseen. Se on kuitenkin ollut alusta asti hankala lähestyttävä: mitä oikein haluan iholleni ja hiuksiini tunkea?


Tähän merkkiin luotamme?

Teollisuus ei ole aikaillut, kun se on huomannut kosmetiikan suurkuluttajien siirtyvän pikkuhiljaa luonnonkosmetiikan käyttäjiksi. Eko-sertifikaatillisia purkkeja ei tarvitse etsiä enää vain luontaistuotekaupoista, vaan isot myymäläketjut, jopa marketit tarjoavat hyllyillään ennen vain "hippimyymälöistä" löytyviä luomupurkkeja. 

Mutta kuinka käy hipille, kun hän huomaa olevansa valtavirtaa? Hän siirtyy "HooCee-kamaan".

Rakastan kyllä purkkeja, voisin viettää tunteja tutkimassa luonnonkosmetiikan nettikauppoja ja käyttää kuukaudessa satoja euroja teollisuuden keksimiin tarpeisiini. Silti, aina säännöllisin väliajoin, aivojeni takaosassa sykkii osanen, joka kaipaa eroon kaikista kosmetiikkateollisuuden tarjoamista ratkaisuista. Se osanen kertoo, kuinka ihanaa olisi juosta niityllä paljain jaloin ja kylpeä kamomillavedessä, ilman huolia juurikasvusta tai silmien ympärille kerääntyvistä rypyistä.


Älä käytä keholle mitään, mitä et voisi syödä.
Välillä minuun iskee vimma, jolloin haluan päästä eroon kaikista purtiloistani. Kuinka elämä olisikin halppoa, kun reissuun lähdettäessä tarvitsisi oikeasti pakata vain se hammasharja. Hampaat ja hiukset voisi pestä suolalla ja sitä samaa tavaraa voisi liottaa kasvovedeksikin. Talven kuivalle iholle voisi laittaa helpotukseksi oliivi- tai kookosöljyä ja kasvonaamioksi sekoittaa hunajaa ja yrttejä.

Innostukset tulevat ja menevät ja välillä haluaa päästä helpolla. Luonnonkosmetiikka on kuitenkin muuttanut talouteeni pysyvästi. Se, ilmestyykö se purtiloina KICKSistä vai koivunlehtinä lähimetsästä, tulee varmasti vaihtelemaan vielä monta kertaa.

sisäisesti ja ulkoisesti
(hemmottelu)tarpeen vaatiessa 

flunssan- ja kauneudenhoitoon