tiistai 28. elokuuta 2012

Luonnon kosmetiikkaa vai luonnonkosmetiikkaa?

Purkkisirkus

Suunnilleen samoihin aikoihin kun lopetin viljojen "käytön", kiinnostuin enemmänkin elämäntapojen muutoksesta. Minut valtasi sekopäinen halu ympäröidä itseni kaikella luonnonmukaisella. Ruuastani halusin tietenkin lisäaineetonta ja mahdollisimman vähän jalostettua, hiuksiani värjäsin vain hennalla ja pyykkini pesin pesupähkinöillä. Innostukseni vaihtelee kausittain, mutta luonnonkosmetiikka on tullut jäädäkseen. Se on kuitenkin ollut alusta asti hankala lähestyttävä: mitä oikein haluan iholleni ja hiuksiini tunkea?


Tähän merkkiin luotamme?

Teollisuus ei ole aikaillut, kun se on huomannut kosmetiikan suurkuluttajien siirtyvän pikkuhiljaa luonnonkosmetiikan käyttäjiksi. Eko-sertifikaatillisia purkkeja ei tarvitse etsiä enää vain luontaistuotekaupoista, vaan isot myymäläketjut, jopa marketit tarjoavat hyllyillään ennen vain "hippimyymälöistä" löytyviä luomupurkkeja. 

Mutta kuinka käy hipille, kun hän huomaa olevansa valtavirtaa? Hän siirtyy "HooCee-kamaan".

Rakastan kyllä purkkeja, voisin viettää tunteja tutkimassa luonnonkosmetiikan nettikauppoja ja käyttää kuukaudessa satoja euroja teollisuuden keksimiin tarpeisiini. Silti, aina säännöllisin väliajoin, aivojeni takaosassa sykkii osanen, joka kaipaa eroon kaikista kosmetiikkateollisuuden tarjoamista ratkaisuista. Se osanen kertoo, kuinka ihanaa olisi juosta niityllä paljain jaloin ja kylpeä kamomillavedessä, ilman huolia juurikasvusta tai silmien ympärille kerääntyvistä rypyistä.


Älä käytä keholle mitään, mitä et voisi syödä.
Välillä minuun iskee vimma, jolloin haluan päästä eroon kaikista purtiloistani. Kuinka elämä olisikin halppoa, kun reissuun lähdettäessä tarvitsisi oikeasti pakata vain se hammasharja. Hampaat ja hiukset voisi pestä suolalla ja sitä samaa tavaraa voisi liottaa kasvovedeksikin. Talven kuivalle iholle voisi laittaa helpotukseksi oliivi- tai kookosöljyä ja kasvonaamioksi sekoittaa hunajaa ja yrttejä.

Innostukset tulevat ja menevät ja välillä haluaa päästä helpolla. Luonnonkosmetiikka on kuitenkin muuttanut talouteeni pysyvästi. Se, ilmestyykö se purtiloina KICKSistä vai koivunlehtinä lähimetsästä, tulee varmasti vaihtelemaan vielä monta kertaa.

sisäisesti ja ulkoisesti
(hemmottelu)tarpeen vaatiessa 

flunssan- ja kauneudenhoitoon

perjantai 24. elokuuta 2012

Syyshali eli juuressosekeitto

Anna hali!

Syksyn tullessa, ilmojen viiletessä ja syysflunssan takuuvarman laskeutumisen jokaisen pahaa-aavistamattoman ylle, on mukava syödäkin jotain sen ainaisen teen- ja mehunlitkimisen sijasta. (Nytkin inkivääri-sitruuna-hunaja-timjami-tee nenän alla, on muuten hyvää, suosittelen)

Tämän reseptin siis innoitti sisäelimiin yltävä kylmyys ja kesän jäljiltä tyhjyyttään ammottava lompakko.

Tässäpä teille, juuressosekeitto retaleen stailiin



juurekset omaan kulhoon
mausteet omaan
kuumat oltavat
hankkiudutaan liemeen

Ainekset

  • 1 bataatti
  • 1 palsternakka
  • 4 porkkanaa
  • 2 perunaa
  • pieni lantunpuolikas
  • 3 dl maustamatonta jukurttia
  • 2 sipulia
  • 4 kynttä valkosipulia
  • 1 chili
  • 3 cm:n pala inkivääriä
  • timjamia
  • rosmariinia
  • 2 laakerinlehteä
  • (cayannepippuria)
  • suolaa
  • pippuria
  • ripaus sokeria
  • 3 dl kanalientä
  • vettä
  • paistamiseen voita ja oliiviöljyä

Tämän keiton kikka on se, että kaikki aineet (paitsi nesteet) paistetaan voissa, ennen keittämistä, jolloin keiton maku ei jää missään nimessä laimeaksi tai tylsäksi. En tiedä teistä, mutta itse olen useammin syönyt ei-juuri-minkään-muun-kuin-porkkanan-makuista juuressososekeittoa, kuin oikeasti hyvää sosekeittoa. No mutta ruuan tekoon, tästä tulee hyvää.

Aluksi pilkotaan kuoritut bataatti, palsternakka, porkkanat, perunat ja lanttu sormenpään kokoisiksi kuutioiksi ja laitetaan omaan astiaan odottamaan paistoa.

Pilkotaan sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri (inkiväärin voi myös raastaa, jolloin se ei anna purutuntumaa keitossa). Laitoin nämä taas samaan kulhoon yrttien (timjami, rosmariini, laakerinlehdet) kanssa, jolloin ne on kätevä vain kipata pannulle yhtaikaa.

Kuumennetaan pannu kuumaksi, lisätään aimo köntti voita ja vähän oliiviöljyä ja heitetään pannulle sipulit kuullottumaan hetkeksi. Lisätään valkosipuli, chili, inkivääri, timjami, rosmariini ja laakerinlehdet. Pyoritellään hetki pannulla ja lisätään juurekset. Kaikki eivät välttämättä mahdu kerralla, mutta ne voi paistaa useammassa osassa. Valmiit voi laittaa kattilaan. Paistovaiheessa kannattaa olla kärsivällinen; mitä kauemmin juureksia paistaa ja mitä enemmän ne saavat väriä, sitä parempaa keitosta tulee.

Kun paistetut juurekset ovat kattilassa, lisätään sinne kanaliemi (minulla oli itse tehtyä kanalientä pakkasessa, mutta tämän voi tehdä myös kanaliemikuutiosta, kunhan käyttää jotain luomulaatuista ja lisäaineetonta ^_^) ja vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Anna kiehua kannen alla kunnes juurekset ovat pehmeitä (n. 30 min)

Poista laakerinlehdet ennen soseuttamista! Soseuta keitto ja lisää jukurtti, ripaus sokeria, cayannepippuri (jos haluat) ja maun mukaan suolaa ja pippuria.

Minulla ei ollut sauvasekoitinta tms. käytössä, vaan juurekset murskautuivat vallan käsipelillä, joten keitto muistutti ulkonäöltään enemmän riisipuuroa, kuin keittoa!


Ei niin samettinen keitto!

Lisukkeeksi keitolle voi paistaa vaikka papuja tai pekonia (kuten tässä tapauksessa) ja keko jukurttia annoksen pinnalla tuo kivan kirpeähkön lisän.

lauantai 18. elokuuta 2012

Chili

chiliä ja salaattia

Tässä on hyvä nopea ruoka niihin hetkiin, kun haluaisi vain heittää ainekset pannuun, mutta syödä jotain maistuvaa. Vanha tuttu Chili con carne, omilla pienillä muutoksilla höystettynä, tottakai. 

Reseptiin sain inspiraationi täältä.


Oma suosikkityylini: kerralla laitettavat
mausteet omaan kippoon
Kikherneet paistuvat voissa ja saavat pinnalleen hieman chiliä
Jauheliha odottaa tomaattimurskaa ja muita aineita

Ainekset

  • 400 g naudanjauhelihaa (itsellä oli vain sika-nautaa ja toimi yhtä hyvin)
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • puolikas chili (jos haluaa potkua)
  • 400 g purkki kikherneitä (tähän käy myös kidneypavut tai valkoiset pavut tms.)
  • 400 g tomaattimurskaa
  • yrttejä oman maun mukaan (tähän sopii tuoreena ja kuivattuna hyvin ainakin basilika, timjami ja oregano)
  • 1 tl viinietikkaa (oli valittavana väkiviinaetikka ja riisiviinietikka, joten valitsin jälkimmäisen)
  • 1 tl kuminansiemeniä
  • 1 tl chilijauhetta
  • ripaus cayannepippuria (jos haluaa) 
  • suolaa
  • pippuria

Pilkottuani kippoon sipulin ja valkosipulin, yrtit ja chilin, paistoin kuumalla pannulla kikherneet voissa. Ripottelin niihin hieman chilijauhetta ja suolaa. Sitten kikherneet pois pannulta ja jauheliha paistumaan. 

Kun jauheliha on hieman ruskistunut, lisätään pannulle sipuli, valkosipuli, chili ja yrtit ja annetaan niiden pehmetä hieman. Sen jälkeen pannulle lisätään loput aineet: kikherneet, tomaattimurska, viinietikka, kuminansiemenet, chilijauhe, cayannepippuri, suola ja pippuri ja annetaan hautua hiljaisella lämmöllä kannen alla n. 20 minuuttia. Ja ta-daa, ruoka on valmista!

Lisukkeeksi sopii hyvin riisi tai peruna, itse söin chilin lusikalla, kuin keiton ja söin lisukkeena avokadosalaattia. Tässä ruuassa on kivasti potkua, joten piimä sopi ruokajuomaksi kivasti pehmentämään chilin puraisua.

torstai 16. elokuuta 2012

Yrttilohi

Aineet.
Jee, vihdoin loppui kanaputki ja Lidlistä tarttui mukaan lohta. Tämä ruoka on ihana, kun se on melko yksinkertainen, mutta kuitenkin siinä on upeat, voimakkaat maut! Mennään suoraan asiaan ja tehdään ruokaa.

Yrttilohi

  • lohta
  • tuoreita yrttejä (ainakin basilikaa, tähän loheen tuli basilikaa, timjamia, sitruunamelissaa, rosmariinia)
  • n. 1 rkl oliiviöljyä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • sitruunanmehua loraus
  • suolaa
  • pippuria
  • fetajuustoa
Ainekset mortteliin
Näyttää kammoällöltä, maistuu ihanalta
Ensin tehdään yrttikuorrutus. Laita yrtit, oliiviöljy, valkosipulit, sitruunamehu, suola ja pippuri mortteliin ja jauha tahnaksi. Voitele vuoka oliiviöljyllä ja laita lohi siihen nahkapuoli alaspäin. Levitä yrttitahna lohen päälle ja murusta fetajuustoa vielä lohen päälle. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Jukurttikastike

  •  3 dl maustamatonta jukurttia
  • sitruunamehua
  • tilliä
  • suolaa
  • pippuria
 Sekoita kaikki aineet keskenään.


Levitä tähän


Lisää fetat.
Yrtit täältä
Tämä lohi syötiin mozzarella-salaatin kanssa.

    Yrttikuorrutettua lohta, jukurttikastiketta, salaattia

tiistai 14. elokuuta 2012

Atopiasilmä

Turvonnut hilsesilmä

Olen jo lapsena kärsinyt atooppisesta ihottumasta, mutta se saatiin hoidettua pahoilla myrkyillä, eikä atopia muistuttanut itsestään ennnen kuin aikuisena. Koko ikäni olen kuitenkin kärsinyt erilaisista pikkuallergioista: esim. koskettuani mitä tahansa (likaista, pölyistä, multaista, hedelmäistä, eläimellistä) sormillani ja sen jälkeen huuliani, nousee huuliini välittömästi kutisevat valkoiset paukamat. Ihanaa, eikö totta?

Sen kanssa olen kuitenkin oppinut elämään ja siedätys on tässäkin päivän sana! Vietettyäni viikon koiraperheessä, saattaa nenälläni jo pystyä hengittämään ilman allergialääkkeiden nappailuja.

Ihottuma on taas toinen juttu! Sitä en siedä lainkaan, ainakaan kasvoissa, turhamaisuuttani tietenkin. Ilo olikin ylimmillään, kun aikuisiälläni atopia puhkesi uudestaan (n. 5 vuotta sitten). Silloin sain lääkäristä taas oivat kortisonivoiteet, joilla atopia aina hetken pystyi kurissa.

Kyllästyin lopulta ihoni jatkuvaan ohentamiseen ja päätin etsiä paremman ratkaisun. Ja se löytyi yllättävän helposti: viljattomuus! Lopetettuani viljojen syönnin kertalaakista, loppui atopiakin kuin salamaniskusta, eikä siitä olla kuultu sen koommin. Paitsi NYT.

Vau, silmiin on kasvanut uusia poimuja.

Joskus talvisin saattaa ohuempi silmäluomen iho olla hieman kuivempi muuta kasvon ihoa, mutta silloin se ei kuitenkaan turpoa, kutise, hilseile, kutise, turpoa, kuten nyt. Kyse on siis atooppisesta ihottumasta. 

Olen kokeillut kaikenmaailman voiteita, selannut nettiä ja yrittänyt etsiä mahdollista pelastusta. Kortisonia en silmien ympärille halua laittaa, vaikka tiedänkin sen auttavan hetkellisesti. Apteekista ostin jotain überkallista voidetta, jota juurikin atooppisille silmänympäryksille suositeltiin --> ei mitään vaikutusta. 
Hyödyttömät ruojat

Poistin jopa rakastamani kynsilakat kynsistä, kun ne
jossain keskustelupalstalla demonisoitiin atopian aiheuttajaksi.

Nyt otetaan siiis rankat keinot käyttöön, joka kylläkin pelottaa ja pirusti pelottaakin. Nimittäin suolaliuos! Ihottuman taltuttajaksi (ja muutenkin kuivan ihon hoitajaksi) on suositeltu suolaliuosta mm. täällä ja minä aion kokeilla sitä. Tulkoon kirvely, tulkoon itku, mutta kaikki keinot otetaan nyt käyttöön!


Olisiko tästä auttajaksi?
Purkkiin laitetaan siis suolaa ja vettä ja annetaan suolan liueta veteen. Suihkun jälkeen, rasvaamisen sijasta, iholle sivellään suolavettä ja annetaan sen kuivua siihen. Tämän absurdin toimenpiteen tulisi kosteuttaa ihoa ja pelastaa jopa ihottumalta. Siinäpä luonnonkosmetiikkaa parhaimmillaan!

Tulos

Ennen suihkua itketti, tai ainakin näytti siltä.

Käytyäni suihkussa levitin pyyhkeellä suolavettä silmien ympärille ja koko kasvoille. Ja kyllähän se kirveli, mutta ei yhtä paljon kuin esim. erioilin laittaminen kuiviin ihokohtiin, vaan jollain lailla vaimeammin. Kirvely ei myöskään kestänyt yhtä kauaa. En laittanut suolan päälle mitään kosteusvoidetta ja odottelin mitä tapahtuisi.

Suolaliuoksen jälkeen. Jotain on tapahtunut?

Silmäluomieni turvotus on laskenut aikamoisesti, mutta hilsettä on vielä nähtävissä. Silmät eivät kuitenkaan kutise, eikä ihottuman olemassaoloa tiedosta koko aikaa. Tätä on jatkettava! Voi minä niin toivon, että tähän loppui täydellisen atopiantappajan etsintäni.



maanantai 13. elokuuta 2012

Currykanaa

Jospa tämän jälkeen olisi aika syödä jo jotain muuta kuin kanaa...

Lisukkeena taas kuminansiemenriisiä, jota oli myös
tikka masalan kanssa

Tässä sitä kuitenkin olisi, vaihteeksi intialaista, currykanaa. Respti poimittu tutusta ja turvallisesta gojeen arkistosta. Reseptiä olen hieman taas muokannut, mutta täytyy taas sanoa, että tulisuutta olisi saanut olla enemmän, lisätystä chilistä huolimatta. Myös "intialaisuutta" olisin makuun halunnut. Ehkä ensi kerralla sekaan myös garam masalaa ja korianterijauhetta.

Ainekset

  • kananlihaa leikattuna sopiviksi paloiksi (itse käytin marinoimattomia kanankoipia, joista leikkasin lihat irti)
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 2 sipulia
  • 4 kynttä valkosipulia
  • 1 - 2 rkl raastettua inkivääriä
  • n. 1 dl curryjauhetta
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 laakerinlehteä
  • 1 chili pieniksi pilkottuna (tämän voi jättää pois)
  • 1 tl makeuttajaa (tämä voi olla siirappia, hunajaa, sokeria tms. Itse käytin ruokosokeria)
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 4 dl maustamatonta jukurttia
  • 3 dl kookosmaitoa (itse käytin kookoskermaa ja jatkoin sitä hieman vedellä)
  • sitruunan mehu
  • 1 tl cayannepippuria
  • suolaa

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kypsää kanaa, mutta jos sinulla on raakaa kanaa, kuten minulla, kannattaa se kypsentää ensimmäisenä erillisellä pannulla tai siirtää toiseen astiaan odottamaan ruokaan menemistä.

Kanat paistuvat eri pannulla

Ennen ruuanteon aloittamista suosittelen laittamaan yhtäaikaa pannulle menevät ainekset samaan kippoon, jolloin itse ruuan valmistaminen on helpompaa. Voit myös laittaa ne pannulle omista purkeistaan, mutta minusta tämä tuntuu vähemmän kaaoksiselta.
Maustekipossa: valkosipuli, inkivääri, curry, kaneli,
paprikajauhe, laakerinlehdet, chili, makeuttaja ja suola
Toisessa kipossa sipulit

Kuumenna pannu kuumaksi ja lisää sille öljy. Lisää sipulit ja anna niiden hieman ruskistua. Lisää mausteet: valkosipuli, inkivääri, curry, kaneli, paprikajauhe, laakerinlehdet, chili, makeuttaja ja suola. Pyörittele pannulla 2 - 3 minuuttia. 

Lisää pannulle kypsät kanat, jukurtti, kookosmaito ja tomaattipyre. Anna kiehahtaa ja poista levyltä. Poista laakerinlehdet. Lisää sitruunamehu ja cayannepippuri. Sekoita ja tarjoile heti vaikka riisin kera.


Kaikki pannulla

torstai 9. elokuuta 2012

Kanaa Tikka Masala


Heti ensimmäisenä haluan varoittaa, että tämä on hankala resepti. Astioita kuluu hurja määrä (en tekisi tätä ruokaa, ellen omistaisi tiskikonetta) ja vaiheita on enemmän kuin sata. Tätä ruokaa ei kannata aloittaa, kun on jo hirmuinen nälkä, sillä aikaa menee helposti pari tuntia. Mutta jos koko rulianssin jaksaa käydä läpi (ja jopa nauttii siitä!), on tuloksena mahtava intilaisherkku, joka maistuu juurikin samalta, ellei paremmalta, kuin mihin on ravintoloissa tottunut.

Reseptin poimin taas gojeesta: http://www.indiansimmer.com/2011/03/chicken-tikka-masala-and-cumin-scented.html, jota hieman muuntelin. Tikka masala koostuu jukurttikastikkeessa marinoidusta kanasta (tikka) ja tomaattisesta kastikkeesta (masala), jotka yhdistetään ruoanlaiton loppuvaiheessa. Lisukkeeksi teimme reseptin mukaan kuminansiemenriisiä ja nopean jukurttikastikkeen.

Tuoreet raaka-aineet


Tikka-kanaa

Maustamattomia kanapaloja (itse käytin broilerin rintaleikkeitä 900 g, joista poistin luut ja pilkoin sopiviksi suupaloiksi)

marinadi:


  • 1 tl cayannepippuria
  • 1 tl inkivääritahnaa/raastetta/pyrettä
  • 1 tl valkosipulitahnaa/raastetta/pyrettä
  • 1,5 tl korianterijauhetta
  • 1 tl garam masala
  • 2 dl maustamatonta jukurttia
  • 1,5 tl puristettua sitruunamehua
  • suolaa


Nami-mössöä
Sekoita marinadin ainekset hyvin keskenään kannella suljettavassa astiassa. Laita kanapalat marinadiin ja sekoita hyvin. Laita maustumaan jääkaappiin ainakin tunniksi tai vaikka yön ajaksi.

Kanojen marinoiduttua paista ne nopeasti kuumalla pannulla ja laita ne 200-asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi kypsymään. Yritä saada mukaan mahdollisimman paljon marinadia.

Kanojen ollessa uunissa on hyvä aloittaa tomaattikastikkeen teko.


Masala


  • 400 g paseerattua tomaattia
  • 1 pieni sipuli
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl valkosipulitahnaa/raastetta/pyrettä
  • 1 rkl inkivääritahnaa/raastetta/pyrettä
  • 1 rkl korianterijauhetta
  • 1,5 tl mustapippurijauhetta
  • 1 tl garam masala
  • 1 tl fenkolinsiemenjauhetta
  • 2 dl kermaa (tässä käytin ranskankermaa, sillä en ymmärtänyt mitä tarkoittaa 'heavy cream' ohjeessa)
  • 1,5 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • tuoretta korianteria

Ensin mausteet pannulle
Sitten tomaatti
Laita öljy pannulle, lisää inkivääri, valkosipuli ja sipuli. Kuumenna pannu kuumaksi, samalla sekoittaen inkivääri-sipuleita. Pannun kuumennettua, lisää korianterijauhe, fenkolinsiemenjauhe, mustapippurijauhe ja garam masala. Kääntele hetki pannulla.

Lisää pannulle paseerattu tomaatti ja tomaattipyre ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna keitoksen kiehua hiljaa n. 15 minuuttia, niin että siitä haihtuu liika vesi.

Kaikki maut talteen
Ota kanat viimeistään tässä vaiheessa uunista ja lisää ne tomaattikastikkeeseen. Älä heitä hukkaan mitään, vaan kaada kaikki kanoista irronnut neste ja marinadi mukaan kastikkeeseen. Lisää tässä vaiheessa myös kerma. Sekoita kaikki hyvin sekaisin.

Anna keitoksen kiehua hiljaa 5 - 7 minuuttia. Laita levy pois päältä, lisää ruokaan tuoretta korianteria ja peitä kannella. Anna tikka masalan hautua kannen alla vähintään 10 minuuttia.

Kaunis kokonaisuus
Tässä vaiheessa on hyvin aikaa tehdä lisukeriisi

Kuminansiemenriisi

  • voita tai öljyä
  • laakerinlehti
  • 1 - 2 tl kuminansiemeniä
  • suolaa
  • basmatiriisiä (haluttu määrä)
  • vettä

Uiskentelevat kuminat

Huuhtele riisi lävikössä. Kuumenna öljy pannulla ja lisää siihen laakerinlehti ja kuminansiemenet, sekoittele. Lisää pannulle riisi ja suola, sekoittele. Lisää vettä n. 1 dl enemmän kuin riisiä ja anna kiehua kannen alla, kunnes vesi on haihtunut. Laita levy pois päältä, mutta anna riisin hautua levyllä kannen alla tarjoiluun asti.

Haudutettua riisiä
Riisin voisi tehdä myös ensimmäisenä tai ennen masalaa ja antaa olla hellalla muiden ruokien valmistuessa.

Jukurttikastike

  • 3 dl maustamatonta jukurttia
  • 1 rkl puristettua sitruunamehua
  • suolaa
  • pippuria
  • tuoretta korianteria



Sekoita kaikki aineet keskenään, anna maustua hetken ennen tarjoilua.



Kohta syödään
Maut voi melkein nähdä!
Ruoka oli todella hyvää ja siinä oli pientä potkua cayannepippurista. Lisäisin ruokaan ensi kerralla varmaan chiliä, sillä intialainen ruoka on ajatuksissani aina ensisijaisesti tulista.

Sushi



Edellisen lintsi-jutun innoittaman haluaisin kirjoittaa hieman sushista. Epäselväksi ei liene jäänyt, että se on suurta herkkuani, mutta sitä ei moni tiedä, että maistoin sitä ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, eikä se silloin juuri vakuuttanut. Kuka haluaisi syödä kylmiä riisipalleroita seuranaan raakaa kalaa ja lähes syömäkelvotonta polttavaa wasabia ja vieläpä niinkin hankalilla välineillä kuin puikoilla?

Maistettuani sitä uudelleen, aloin jo hieman lämmetä: siinähän maistuu selkeästi eri maut tuoreina ja raikkaina! Kolmannen kerran jälkeen olin jo koukussa: voiko tämän parempaa ollakaan? Kuinka ihanaa on dipata makirullia soijakastikkeeseen ja syödä inkivääriä päälle? Se rituaali on täydellinen. Myöhemmin olen tullut vakuuttuneeksi wasabin (vai inkiväärin?) riippuvuutta aiheuttavasta vaikutuksesta: mitä useammin sushia syö, sitä useammin sitä tekee mieli.

Elämäni onnellisin hetki oli, kun tajusin että sushia voi tehdä kotonakin! Luultavasti räpellysteni tulos saisi sushi-puristit repimään levähousunsa, mutta maku kai on pääasia?

Kyllä, ne ovat lattialla

Sushin kotikäyttö (kahdelle)


Luottorullieni sisään tulee useimmiten:


  • sushi-riisiä puoli pakettia = 250 g (jotkut ovat käyttäneet onnistuneesti myös puuroriisiä)
  • wasabia hitusen
  • kurkkua n. 10 cm (siemenkodat pois) 
  • graavattua tai raakaa lohta n. 100 g
  • avokadoa 1 kpl
  • majoneesia reilusti (ei mitään kevytversiota!)
  • tuoretta ruohosipulia 
  • nori-levää ympärille 5 kpl

Valmistelut

Riisin liotteleminen on tylsää puuhaa, mutta tehtyään sen kunnolla (=liotetaan riisiä kylmässä vedessä pari tuntia, huuhdellaan riisiä lävikössä, kunnes vesi on kirkasta), huomaa levittäessä kyllä eron. Mutta jos tykkää liisteristä ja huuhteluosuus on unohtunut, niin maku on silti hyvä. Irtonaista riisiä on kuitenkin helpompi saada levälle, eikä kaikki tartu sormiin/lusikkaan.

Täytteet kannattaa pilkkoa valmiiksi pitkulaisiksi paloiksi, jotka on helppo rullata makin sisään. 

Ja eikun rullaati rullaa


Levän päälle levitetään riisiä kauttaaltaan veteen kastelluin sormin tai lusikalla, mutta jätetään toiseen laitaan muutaman sentin tyhjä kohta (josta rulla kiinnitetään). 

Yläreunaan pari senttiä tyhjää, täytteitä ei ihan alareunaan


Alalaidasta noin viiden sentin päähän reunasta asetellaan täytteet reunasta reunaan.

Ja sitten rullataan. Tämä vaihe on yleensä aika vaikeaa ja useammin kuin harvemmin tulee rullista melko löysiä. Rullaaminen aloitetaan alareunasta ja se tehdään bambumaton avulla. Rullauksessa saa käyttää voimaa, jotta makeista tulee mahdollisimman tiiviitä. Mutta edelleen: maku ratkaisee! Levän tyhjälle kohdalle levitetään vettä, josta rullat kiinnittyvät.

Rullat voi laittaa hetkeksi lepäämään jääkaappiin, mutta hätähousut voivat leikata rullat heti sopiviksi annospaloiksi.


Tässä käytetään terävää veistä, jonka terä kannattaa välillä kastella


Maki-rullien kanssa tarjotaan soijakastiketta, wasabi-tahnaa ja säilöttyä inkivääriä. Wasabia voi levittää oman maun mukaan rullien päälle hieman tuomaan potkua, jonka jälkeen rulla dipataan soijakastikkeeseen. Rullien välillä syödään hieman inkivääriä, jonka tarkoitus on puhdistaa suu. (Monet myös kasaavat inkiväärin suoraan rullien päälle).


Wazzzzzzzaaaaaaaaaa-bii


Sushin (ei niin oikeaoppinen) teko on yllättävän helppoa. Se ei ole mitään halpaa lystiä ja yhden aterian hinnaksi tulee helposti 20 e / 2 hlöä, mutta halvemmaksi se tulee, kuin ravintolaillallinen ja on taatusti yhtä hyvää.

Borgbacken, Borgbacken, Borgbacken, Borgbacken, alamme alusta...

Tällä olisi päässyt joka vimpaimeen
Kävimme eilen Linnanmäellä. Se oli jo toinen kerta tänä kesänä, mutta aikaisemman kerrat sijoittuvat jonnekin aikojen taakse. Tuttu jännitys valtasi taas sisäänkäyntien luona: minun täytyy mennä lait-tei-siin. Jo maailmanpyörässä (rinkeli) koin jotain paniikkikohtaukseen verrattavia tunteita, ne loossit meinaan heiluu!
Tähän ei missään tapauksessa

Tähän voisi uskaltaakin
Suostuttuani muutamaan, vähintään yhtä kammottavaan (=kesyyn) kieputtimeen, päästiin tärkeimpään asiaan: Ruokaan.

Herkut täältä

Lintsin ruokamuistot sisältävät lähinnä kiemuraisia ranskalaisia ja makkaranpaloja. Tällä kertaa jätimme nauravat nakit lapsille ja asetuimme kuolat valuen Kattilan sushipatojen ääreen. Tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuja italialaisesta keittiöstä suomalaisiin perinneruokiin, mutta jokin siinä wasabinhuuruisessa sushissa aina vetää puoleensa. Ja ai että ne taas maistuivatkin!

Kuka näitä voisi vastustaa?
Kattilan Sushi and wine bar:in makeihin saa mm. jalapenoa ja tuorejuustoa, NAM!